Yksityiskohtainen suunnitelma on virallinen maankäyttösuunnitelma, jossa määritellään, miten tietty alue on säännelty. Yksinkertaisesti sanottuna se on suunnitteluasiakirja, joka kertoo, että alue on jäsennelty tai hallittu yksityiskohtaisemmin kuin laaja kaava tai maakuntakaava. Saatavilla olevien lähteiden mukaan Suomessa se liitetään siihen alueeseen, jota kiinteistöstä kutsutaan tontiksi, Ruotsissa suunnittelutiedot liitetään kiinteistörekisterin kaavaosaan, ja maidenväliset tiedot eivät tue yhtä yhtenäistä oikeudellista määritelmää kaikille viidelle maalle.
Tämä rekisteri on tärkeä, koska maankäyttö, kiinteistön kuvaus ja kehittämistarkastukset riippuvat usein siitä, sijaitseeko alue asemakaava-alueella. Se voi kertoa, että maa-alue on virallisesti säännelty tietyllä tavalla, mutta sitä tulisi lukea yhdessä kiinteistörekisteritietojen, omistustietojen ja lupatietojen kanssa ennen käytännön johtopäätösten tekemistä.
Latvia, Liettua, Viro, Suomi ja Ruotsi voivat käyttää erilaisia paikallisia standardeja, tunnisteita, arkistointijärjestelmiä tai käyttöoikeussääntöjä kaavarekistereille. "Asemakaavan" merkitys ja julkinen saatavuus vaihtelevat siis lainkäyttöalueittain, joten virallinen kansallinen viranomainen on oikea paikka varmistaa paikallinen rekisteri.