Rakennusyksikkö on yksikkö, jota käytetään tunnistamaan tai kuvaamaan rakennukseen liittyvää omaisuutta, mutta tarkka merkitys riippuu maan virallisesta järjestelmästä. Selkeästi englanniksi se on rekisteritermi määritellylle kiinteistölle tai asuntoyksikölle eikä tekninen kuvaus rakennuksen materiaaleista. Se on hyödyllisin, kun rakennus tai asunto on sovitettava viralliseen tietueeseen, mutta se ei sinänsä todista kiinteistön omistajuutta, asumiskelpoisuutta, rakentamisen laatua tai kaikkia laillisia ominaisuuksia.
Ihmiset hakevat sanalla "rakennusyksikkö", kun he haluavat paikan virallisen identiteetin, eivät yleistä kuvausta. Termillä on merkitystä, koska se voi vaikuttaa siihen, miten kiinteistö, asunto tai rakennus yhdistetään rekisterimerkintään. Merkki ei kuitenkaan yksinään ole todiste kunnosta, arvosta tai täydellisestä oikeudellisesta asemasta, ja merkitys voi muuttua eri kansallisissa järjestelmissä. Esimerkiksi Suomessa maatietojärjestelmä koskee kiinteistöjä ja omistustietoja, kun taas rakennustietoja ei sinne tallenneta. Ruotsissa asiaa koskeva virallinen aineisto viittaa asuntorekisteriin, mikä osoittaa, että rekisterifokus voi olla erilainen kuin maa-omaisuusjärjestelmä.
Viisi maata voivat käyttää erilaisia paikallisia standardeja, tarroja, arkistointijärjestelmiä tai pääsysääntöjä. Termi, joka kuulostaa samalta jossain maassa, voi liittyä toisenlaiseen tietueeseen toisessa maassa, joten viranomaisen paikallinen merkitys on tarkistettava.
